Hiljaisuus

Täällä on nyt niin hiljaista...Pennut lähtivät uusiin koteihinsa viime viikon sunnuntaina. Rekku eli Veikkausvoitto tottelee nykyään nimeä Tempo ja asustelee Oulussa Tarjan uutena harrastuskaverina. Alma eli Villivirta on nykyään Riepu ja muutti Jyväskylään Riikan riemuksi. Tetty, Tepa eli Valonnopeus on tästä lähtien Eino ja jäi ilahduttamaan kotikaupunkinsa harrastuspiirejä täyttämällä treenikaverini Helenin haaveen omasta bordercolliesta.  Töppö eli Vauhtimimmi sai nimekseen Skisma, joka sopii sen uuden lauman muiden koirien nimiin täydellisesti, ja se pääsee harrastamaan vaikka sun mitä Veikkolaan Karoliinan ja Ilarin kotiin. 

Viimeinen viikko pentujen kanssa oli kyllä työläs. Yritin aamuisin ennen töihinlähtöä puuhastella niiden kanssa kaikkea ja töiden jälkeen viedä niitä eri paikkoihin. Ne myös osasivat jo pyytää ulos pissalle (myös yöllä), mikä tietysti työllisti osaltaan, mutta helpotti siivoushommia sisällä. Tytöt auttoivat kovasti syöttämällä pentuja ja katsomalla, kuka syö ja kuka ei sekä leikittämällä ja mm. harjaamalla niitä.  Mitä isommiksi ne kasvoivat sitä enemmän ne jaksoivat. Ja sitä enemmän niiden kanssa tuli vietettyä aikaa. Niiden kasvamisen ja kehittymisen suraaminen oli todella mielenkiintoista. Nyt on kyllä takki aika tyhjä...

Haikein, mutta luottavaisin mielin laitoimme pennut maailmalle. Ihanaa on ollut se, että olemme saaneet videoina ja kuvina jokaisen pennun kuulumisia pitkin viikkoa. Reippaasti on niiden elämät uusissa kodeissa alkaneet. Uusia omistajia on ilahduttanut sisäsiisteyden lisäksi pentujen reippaus, rohkeus ja sosiaalisuus. Tosin ne ovat kuulema kovaäänisiä protestoijia! Olinkin jo unohtanut, että niin oli emäkin pentuna. Mutta lohdutukseksi voin kertoa, että jossain vaiheessa se kiljuminen häkissä tai autossa loppui ja Vinka kykeni odottamaan omaa treenivuoroaan sivistyneesti :) Nykyäänhän se pystyy odottamaan vuoroaan kentän tai hallin laidalla irrallaan.

Nyt on kiitosten aika! Iso kiitos Tuulialle, kun annoit Punssin isäksi tähän pentueeseen! Samoin kiitos Tarjalle, joka sai minut jatkamaan pentuprojektia syksyllä ja eli mukana läpi projektin. Kiitos Tuijalle neuvoista ja avuista. Kiitos meidän perheelle, sillä tämä oli yhteinen projekti, vaikka se aluksi tuntuikin vain minun urakaltani. Kiitos papalle, mummille, Riikalle ja Helenille, että kävitte pitkinä työpäivinä helpottamassa Vinkan oloa ja ruokkimassa pentuja. Kiitos kaikille mukana olleille ja pentuja katsomassa käyneille. Ja kiitos uusille pennunomistajille siitä, että pidätte hyvää huolta aarteistanne ja teette niiden eteen varmasti parhaanne! 

Katsotaan herääkö tämä tai uusi blogi henkiin jokusen vuoden kuluttua...sitä ei voi vielä tietää. Ensin seurataan näiden sekä Vinkan veljien jälkeläisten elämää ja terveyttä. Toivottavasti saamme hyviä ja iloisia uutisia! Uskon, että näistä "serkuksista" tulemme kuulemaan!

Tässä vielä viimeisen viikon sisäleikkejä. 

Katsastus ja rekisteriin

Kuulostaa ihan autohommilta! Käytiin maanantaina pentutestissä Jyväskylässä, Haukkuvaarassa Hanna Heinosella. Olipas mukava ja opettavainen kokemus. Minäkin pääsin seuraamaan muutaman pennun testitilannetta. Hanna oli todennut, ettei kasvattajan tai muun tutun ihmisen läsnöolo vaikuta tuloksiin. Jos pentu on arka ja pakenee, sillä on ainakin joku turva tilanteessa tutusta ihmisestä. Reippaalle pennulle on ihan sama, ketä paikalla on. Kuulosti loogiselta, joten sinne mentiin. Tilanne oli pennuillekin hyvä kokemus, tarkoitus ei ollut säikytellä pentuja, vaan hakea niiden toimintarajoja. Rajat eivät tuntuneet tulevan vastaan. Kaikki pennut läpäisivät katsastuksen tämän osion :) Yleiskommentti pentueesta oli, että ovat ikäisekseen reippaita, rohkeita, itsenäisiä ja leikkivät hyvin, osa jo todella vahvasti. Tepa on erityisen tasainen ja vahva paimenkoiraksi, Töppö myös tasainen ja energinen, Alma itsenäinen ja utelias, Rekku vilkas, avoin ja sosiaalinen. Pentue suoriutui testistä tasaisesti, mutta jokaisella on omat vahvuutensa ja asiat, joihin tulee kiinnittää huomiota. Kaikilla pirpanoilla on siis hyvät edellytykset tehdä uudet ihmisensä iloisiksi ja tyytyväisiksi eri harrastuksissa ja arjessa.

Silmätarkissa ja eläinlääkärintarkissa kaikki oli ok. Pennut sirutettiin ja näkyivät jo tiistaina omakoirassa. Ja tänään tuli rekkaritkin. Täytyy sanoa, että olipa nopeaa toimintaa! Kennelnimi vaan ei ihan ehtinyt, hakemus on hyväksytty ja on seisonut FCI:ssä tammikuun alusta. Mun tuurilla se hyväksytään ensi viikolla...No, vähänhän tuo jäi viimetinkaan ;)

Tiistaina koko sakki oli hetken aikaa mukana Vinkan tokotreeneihin palaamisseremonioissa. Pentulauma valloitti tokohallia ja pääsi ihmisten lällyteltäviksi. 

Tänään pennut olivat mukanani töissä. Ne olivat reippaita ja tutkivat paikkoja koulun pihalla, luokassa ja opehuoneessa. Kaikki leikki rohkeasti lasten kanssa ja lapset leikkivät hienosti ohjeiden mukaan niiden kanssa. Eikä kukaan pissannut sisälle! Tepa jopa pyysi pissalle kesken matikan tunnin :) Iltapäivällä vielä kävi Priima ja Freyja bordercolliet leikittämässä niitä ja illalla walesinspringerspanielin pentu Fanni oli kylässä. Nyt täällä vallitsee uskomaton hiljaisuus!

Jättäisin kiljuen pennun itselleni, jos elämäntilanne olisi erilainen tai jos mulle annettaisiin vuorokauteen vaikka 5 tuntia lisää aikaa (nukkumiseen). Kolme pientä lasta, kolme koiraa, osittain reissutyötä tekevä mies ja oma työ, siihen tyttöjen harrastukset, miehen harrastukset, omat  harrastukset...vieläkö joku ihmettelee, miksen ota! Jokainen näistä pennuista Ansaitsee riittävästi huomiota ja hyvää kasvatusta ja koulutusta. Siihen tarvitaan aikaa. Siihen tarvitaan hyviä hermoja. Bordercolliestakaan kun ei tule harrastuskaveria ilman isoa työmäärää. Tulevilla omistajilla on  tuohon miljoona kertaa paremmat mahdollisuudet kuin minulla nyt. He pääsevät nauttimaan  puuhastelusta näiden pikkupetojen kanssa. Toivottavasti pennut saavat olla pentuja ja oppivat elämän perusasioita. Toivottavasti niille ja omalle ihmiselle löytyy yhteinen mukava harrastus. Pääasia, että molemmat nauttivat yhdessä tekemisestä.

Yhtenä iltana naksuttelin pennuille, ihan vaan tehdäkseni naksu+maksu systeemiä tutuksi. Toisena iltana yritin haukata isompaa palaa ja kokeilin, oppisivatko ne koskettamaan palloa kuonollaan naksun avulla. Olen äärimmäisen huono ajoittamaan naksua, enkä millään tavalla naksuttelun asiantuntija. Treeneissä yritän kyllä hyödyntää naksutusta parhaani mukaan. Alla video pentujen pallon koskettamisesta. Tepa eli tuleva Eino yritti syödä koko makupaladödön, sen keskittyminen meni ehkä tällä kertaa siihen. Hauska kaveri!