Hiljaisuus

Täällä on nyt niin hiljaista...Pennut lähtivät uusiin koteihinsa viime viikon sunnuntaina. Rekku eli Veikkausvoitto tottelee nykyään nimeä Tempo ja asustelee Oulussa Tarjan uutena harrastuskaverina. Alma eli Villivirta on nykyään Riepu ja muutti Jyväskylään Riikan riemuksi. Tetty, Tepa eli Valonnopeus on tästä lähtien Eino ja jäi ilahduttamaan kotikaupunkinsa harrastuspiirejä täyttämällä treenikaverini Helenin haaveen omasta bordercolliesta.  Töppö eli Vauhtimimmi sai nimekseen Skisma, joka sopii sen uuden lauman muiden koirien nimiin täydellisesti, ja se pääsee harrastamaan vaikka sun mitä Veikkolaan Karoliinan ja Ilarin kotiin. 

Viimeinen viikko pentujen kanssa oli kyllä työläs. Yritin aamuisin ennen töihinlähtöä puuhastella niiden kanssa kaikkea ja töiden jälkeen viedä niitä eri paikkoihin. Ne myös osasivat jo pyytää ulos pissalle (myös yöllä), mikä tietysti työllisti osaltaan, mutta helpotti siivoushommia sisällä. Tytöt auttoivat kovasti syöttämällä pentuja ja katsomalla, kuka syö ja kuka ei sekä leikittämällä ja mm. harjaamalla niitä.  Mitä isommiksi ne kasvoivat sitä enemmän ne jaksoivat. Ja sitä enemmän niiden kanssa tuli vietettyä aikaa. Niiden kasvamisen ja kehittymisen suraaminen oli todella mielenkiintoista. Nyt on kyllä takki aika tyhjä...

Haikein, mutta luottavaisin mielin laitoimme pennut maailmalle. Ihanaa on ollut se, että olemme saaneet videoina ja kuvina jokaisen pennun kuulumisia pitkin viikkoa. Reippaasti on niiden elämät uusissa kodeissa alkaneet. Uusia omistajia on ilahduttanut sisäsiisteyden lisäksi pentujen reippaus, rohkeus ja sosiaalisuus. Tosin ne ovat kuulema kovaäänisiä protestoijia! Olinkin jo unohtanut, että niin oli emäkin pentuna. Mutta lohdutukseksi voin kertoa, että jossain vaiheessa se kiljuminen häkissä tai autossa loppui ja Vinka kykeni odottamaan omaa treenivuoroaan sivistyneesti :) Nykyäänhän se pystyy odottamaan vuoroaan kentän tai hallin laidalla irrallaan.

Nyt on kiitosten aika! Iso kiitos Tuulialle, kun annoit Punssin isäksi tähän pentueeseen! Samoin kiitos Tarjalle, joka sai minut jatkamaan pentuprojektia syksyllä ja eli mukana läpi projektin. Kiitos Tuijalle neuvoista ja avuista. Kiitos meidän perheelle, sillä tämä oli yhteinen projekti, vaikka se aluksi tuntuikin vain minun urakaltani. Kiitos papalle, mummille, Riikalle ja Helenille, että kävitte pitkinä työpäivinä helpottamassa Vinkan oloa ja ruokkimassa pentuja. Kiitos kaikille mukana olleille ja pentuja katsomassa käyneille. Ja kiitos uusille pennunomistajille siitä, että pidätte hyvää huolta aarteistanne ja teette niiden eteen varmasti parhaanne! 

Katsotaan herääkö tämä tai uusi blogi henkiin jokusen vuoden kuluttua...sitä ei voi vielä tietää. Ensin seurataan näiden sekä Vinkan veljien jälkeläisten elämää ja terveyttä. Toivottavasti saamme hyviä ja iloisia uutisia! Uskon, että näistä "serkuksista" tulemme kuulemaan!

Tässä vielä viimeisen viikon sisäleikkejä.